Paatsamasinisiipi

Kuva: Juha Varrela

Celastrina argiolus, holly blue (eng.)

Paatsamasinisiipi on yksi yhdeksästä yleisestä sinisiivestämme. Heleänsinistä väritystä korostavat siipien kalpeat alapinnat. Paatsamasinisiipi jää helposti huomaamatta, sillä korkealla viihtyvä perhonen käy harvoin kukilla.

Miltä paatsamasinisiipi näyttää?

Paatsamasinisiipi on pieni perhonen, jonka voi sekoittaa myöhemmin lentäviin sinisiipilajeihin. Koiras ja naaras ovat selvästi erinäköiset. Naaraalla etusiipien yläpintojen kärjet ovat laajalti tummat – koiraalla siipien yläpinnat ovat kauttaaltaan helakan siniset.

Missä ja milloin paatsamasinisiiven voi tavata?

Paatsamasinisiiven varhainen lentoaika keväällä on hyvä tuntomerkki erottamaan sen muista sinisiivistämme. Laji on yleinen, mutta jää helposti huomaamatta, sillä korkealla viihtyvä perhonen käy harvoin kukilla.

Paatsamasinisiipi on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen laji, joka on 2000-luvulla yleistynyt myös Pohjois-Suomessa. Runsaus vaihtelee kuitenkin voimakkaasti. Hyvinä vuosina perhosia voi nähdä paljon, mutta huonoina vuosina vain muutaman perhosen kesässä.

Paatsamasinisiipiä tavataan monenlaisissa ympäristöissä, yhtä hyvin kosteapohjaisilla paikoilla kuin kuivilla kankaillakin. Useimmiten sen kohtaa metsäteiden varsilla, metsien ja peltojen reunamilla, harjurinteillä ja rämeillä, mutta perhosia näkee myös puistoissa ja puutarhoissa.

Paatsamasinisiipi lentää keväästä alkukesään. Ensimmäiset yksilöt nousevat lentoon jo huhtikuussa, mutta paras lentokausi osuu toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Lämpiminä kesinä kehittyy usein toinen sukupolvi, joka lentää heinäkuusta syyskuulle.

Toukan tärkeimpiä ravintokasveja ovat paatsama ja orapaatsama. Laji talvehtii kotelon suojissa.

Uhkaako jokin paatsamasinisiipeä?

Paatsamasinisiiven asemassa ei ole havaittu kielteisiä muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi paatsamasinisiipi olisi hyvä kansallisperhonen?

Pieni heleänsininen kevään tuoja on yksi Suomen yleisimmistä sinisiivistä. Perhonen jää helposti huomaamatta, sillä se käy vain harvoin kukilla näyttäytymässä.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).