Suruvaippa

Kuva: Juha Varrela

Nymphalis antiopa, Camberwell beauty, mourning cloak (eng.)

Suruvaippa on luontomme näyttävimpiä päiväperhosia: se on suuri ja kuin tummaa samettia kermanvalkoisin reunuksin. Talven yli selvinneet suruvaipat lähtevät liikkeelle jo huhtikuussa. Niiden siipien reunat ovat kauhtuneet vitivalkoisiksi, mutta perhosessa riittää voimaa joskus juhannukseen asti. Suruvaippa on perso mahlaa vuotavalle koivulle.

Miltä suruvaippa näyttää?

Suruvaippa on iso perhonen ja helppo tunnistaa. Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköisiä ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Missä ja milloin suruvaipan voi tavata?

Talven yli selvinneillä suruvaipoilla siipien reunat ovat kauhtuneet vitivalkoisiksi, mutta perhosessa riittää voimaa joskus juhannukseen asti. Suruvaippa on perso mahlaa vuotavalle koivulle.  Loppukesällä kuoriutuvat uudet yksilöt ovat puolestaan vakiovieraita kotipihan perhosbaarissa.

Suruvaippa on yleinen ja jokseenkin runsaslukuinen lähes koko maassa, mutta sen runsaus vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen. Yleensä perhosia nähdään yksitellen, mutta hyvinä vuosina puiden mahlavuodoille saattaa kerääntyä samanaikaisesti jopa kymmeniä yksilöitä. Pohjois-Suomessa esiintyminen on ailahtelevampaa ja Lapissa perhosia nähdään harvakseltaan yksitellen.

Suruvaippa elää puoliavoimissa ympäristöissä metsien, peltojen ja teiden reunamilla, sähkölinjoilla, valoisissa metsissä, harjurinteillä, rannoilla, puistoissa ja puutarhoissa.

Suruvaipalla on yksi sukupolvi, joka lentää keskikesästä syksyyn ja uudestaan talvehtimisen jälkeen keväästä alkukesään. Keväällä suruvaippoja voi nähdä huhtikuun alusta kesäkuulle ja uuden sukupolven yksilöitä heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Viimeiset perhoset lentävät lokakuussa.

Toukka elää monilla lehtipuilla, kuten pajuilla, koivuilla ja haavalla. Aikuinen perhonen talvehtii.

Uhkaako jokin suruvaippaa?

Suruvaipan asemassa ei ole havaittu muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi suruvaippa olisi hyvä kansallisperhonen?

Suomen luonnon hienoimpiin kuuluva päiväperhonen on suuri ja kuin tummaa samettia kermanvalkoisin reunuksin. Talvehtineet aikuiset voivat sinnitellä kauhtuneilla siivillään aina juhannukseen saakka.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).