Suokeltaperhonen

Kuva: Juha Varrela

Colias palaeno, moorland clouded yellow, palaeno sulphur, pale arctic clouded yellow (eng.)

Suokeltaperhonen on Suomen viidestä keltaperhoslajista yleisin. Voimakas ja nopea lentäjä on levinnyt koko maahan tunturialuetta myöten. Perhonen viihtyy rämeillä ja suoniityillä, mutta sitä voi nähdä myös tienvarsien kukilla kilometrien päässä lähimmästä suosta.

Miltä suokeltaperhonen näyttää?

Suokeltaperhonen on keskikokoinen perhonen, jonka voi sekoittaa muihin keltaperhosiin. Koiras ja naaras ovat erinäköiset. Koiraan siipien yläpinnat ovat kirkkaankeltaiset, naaraan yläpinnat valkeahkot. Värejä ei näe levossa, sillä perhonen painaa siipensä poikkeuksetta ylös toisiaan vasten.

Missä ja milloin suokeltaperhosen voi tavata?

Suokeltaperhonen on voimakas ja nopea lentäjä. Perhonen liikkuu laajalla alueella ja sitä voi nähdä myös teiden varsien kukilla kilometrien päässä lähimmästä suosta. Suokeltaperhonen on Suomen viidestä keltaperhoslajista yleisin ja levinnyt koko maahan tunturialuetta myöten.

Suokeltaperhonen on melko harvinainen ja vähälukuinen. Sitä on tavattu koko maassa, mutta yleisimmillään se on suoseuduilla ja runsaus vaihtelee vuosien välillä. Tavallisesti suokeltaperhosia nähdään yksitellen, mutta sopivilla paikoilla jopa kymmeniä päivän aikana.

Suokeltaperhonen elää rämeillä eli kitukasvuisten mäntyjen kirjavoimilla soilla. Joskus se vierailee myös ympäröivillä lähialueilla, tienvarsilla ja metsänaukeamilla, joutopelloillakin mutta harvemmin pihapiireissä.

Suokeltaperhonen lentää keskikesällä, tyypillisesti kesäkuun puolivälistä lähelle heinäkuun loppua.

Toukan ravintoa on soiden kasvi juolukka, joskus myös mustikka. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.

Uhkaako jokin suokeltaperhosta?

Suokeltaperhonen on taantunut varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa soiden ojituksen seurauksena.

Miksi suokeltaperhonen olisi hyvä kansallisperhonen?

Soiden yleinen päiväperhonen on näkyvä väriläiskä lähes koko maassa.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).