Siniritariyökkönen

Kuva: Reino Styrman

Catocala fraxini, blue underwing (eng.)

Siniritariyökkönen on Suomen suurimpia perhosia. Takasiiven sininen vyö erottaa yökkösen sen lähisukuisista lajeista. Loppukesän ja syksyn pimeiden öiden kulkija saapuu usein ikkunalle valon houkuttamana. Siipien lähes valkoiset alapinnat tuovat näyttäytymiseen aavemaista vaikutelmaa.

Miltä siniritariyökkönen näyttää?

Siniritariyökkönen on suuri ja helppo tunnistaa. Koiras ja naaras ovat samannäköiset ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Naaras on hieman koirasta suurempi.

Sininen vyö takasiivessä erottaa siniritariyökkösen lähisukuisista lajeista, mutta päivälevossa vyö on kätketty visusti etusiipien alle.

Missä ja milloin siniritariyökkösen voi tavata?

Loppukesän ja syksyn pimeiden öiden yleinen kulkija saapuu usein ikkunalle valon houkuttamana, jolloin siipien melkein valkoiset alapinnat lisäävät perhosen haamuvaikutelmaa.

Kookas siniritariyökkönen on näyttävän sukunsa yleisin laji ja levinnyt Lapin porteille saakka. Laji on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla. Runsaus kuitenkin vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Joskus laji saa vaelluksista täydennystä kaakosta. Hyvinä vuosina perhosia voi nähdä kymmenittäin, huonoina se voi olla laajalti kateissa.

Siniritariyökkönen elää lehdoissa, lehto- ja sekametsissä, mutta se viihtyy hyvin myös kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa. Yökkönen on perhosbaarien vakiovieras öiseen aikaan, ja kirkkaat valot houkuttelevat sen esille pimeästä syyskesän yöstä.

Siniritariyökkönen on myöhäinen loppukesän ja syksyn laji, jota voi nähdä elokuun puolivälistä aina lokakuulle asti. Paras lentokausi osuu yleensä elo-syyskuun taitteeseen.

Toukka elää erityisesti haavalla. Laji talvehtii munana.

Uhkaako jokin siniritariyökköstä?

Siniritariyökkösen asema Suomessa on vahvistunut viime aikoina eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi siniritariyökkönen olisi hyvä kansallisperhonen?

Näyttävä perhonen on Suomen ja koko Euroopan suurin yökköslaji. Takasiipien sininen vyö antaa sille harvinaislaatuisen värityksen.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).