Neitoperhonen

Kuva: Juha Varrela

Nymphalis io, European peacock (eng.)

Millään muulla lajilla ei ole yhtä sinisiä silmiä viininpunaisissa siivissä. Vielä 1960-luvulla neitoperhonen oli Suomessa harvinainen vaeltaja, mutta nyt se on sopeutunut Pohjolan ilmastoon. Laji kuuluu loppukesällä kotipihan tavallisimpiin perhosiin.

Miltä neitoperhonen näyttää?

Neitoperhosesta ei erehdy, kun on kerran sen tuntomerkit oppinut. Millään muulla suomalaisella lajilla ei ole sinisenkirjavia silmiä voimakkaan punaruskeissa siivissä. Siipien alapuoli on yllätys sekin, aivan mullanmusta. Se on hyvä suojaväri kasvustossa ja maassa, kun perhonen nököttää siivet pystyssä.

Neitoperhonen on keskikokoinen perhonen ja helppo tunnistaa. Koiras ja naaras ovat samannäköiset ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Missä ja milloin neitoperhosen voi tavata?

Neitoperhonen on yleinen ja yksi Etelä-Suomen runsaslukuisimmista päiväperhosista. Vielä 1960-luvulla neitoperhonen oli Suomessa harvinainen vaeltaja. Laji saa edelleen aika ajoin täydennystä etelästä tulleista vaelluksista. Keski-Suomessa kannanvaihtelu on voimakasta ja pohjoisessa perhosta tavataan vain satunnaisesti.

Neitoperhonen elää puoliavoimissa ja avoimissa ympäristöissä. Perhonen on kulttuurin seuralainen, sillä sen toukan ravintokasvi nokkonen on hyötynyt ihmisen toiminnasta. Neitoperhosta tavataan peltojen, metsien ja teiden reunamilla, rannoilla, niityillä ja joutomailla sekä yleisesti myös kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa.

Neitoperhosella on Suomessa yksi sukupolvi, joka lentää keskikesästä syksyyn ja uudestaan talvehtimisen jälkeen keväästä alkukesään. Varhaisimmat yksilöt on tavattu jo maaliskuussa, mutta lentokausi alkaa tavallisesti huhtikuun puolivälissä ja päättyy kesäkuun puolivälissä. Kesällä aikuistuva sukupolvi lentää heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Viimeisiä neitoperhosia on nähty vielä marraskuussa.

Ryhminä elävät toukat syövät ainoastaan nokkosta. Aikuinen perhonen talvehtii.

Uhkaako jokin neitoperhosta?

Neitoperhosen asema Suomessa lienee vain vahvistumassa eikä laji tarvitse suojelutoimia. Laji on hyötynyt sekä ilmaston lämpenemisestä että typpilaskeumasta, joka on hyödyttänyt nokkosta, neitoperhosen toukan ravintokasvia.

Miksi neitoperhonen olisi hyvä kansallisperhonen?

Suomessa uusi tulokas on näyttävä ja monelle tuttu kotipihojen kukilta.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).