Matarakiitäjä

Kuva: Juha Varrela

Hyles gallii, bedstraw hawk-moth, Gallium sphinx (eng.)

Matarakiitäjä on vähälukuinen, mutta vaellustensa siivittämänä nähtävissä läpi Suomen. Perhosen voi kohdata päivälläkin, kun se karkaa heinikon piilopaikasta huimaan kiitoon. Matarakiitäjän mieluisimmat ravintokukat ovat punaisia, joiden mettä se hamuaa pitkällä imukärsällään.

Miltä matarakiitäjä näyttää?

Matarakiitäjä on iso perhonen. Sen voi sekoittaa sen lähilajeihin, jotka ovat kuitenkin erittäin harvinaisia vaeltajia. Koiras ja naaras ovat samannäköiset ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Molemmat lentävät pääasiassa öisin, mutta usein myös aurinkoisina päivinä.

Missä ja milloin matarakiitäjän voi tavata?

Matarakiitäjä käy mieluisimmilla, punaisilla ravintokukillaan päivin öin. Kiitäjä ei laskeudu kukkaan, vaan imee mettä kolibrien tavoin ilmassa pörräten. Jykevää kiitäjää näkee lennossa myös päivällä, kun se karkaa heinikon piilopaikasta huimaan kiitoon.

Matarakiitäjä on vähälukuinen, mutta levinnyt yli koko Suomen. Sillä on vahvaa vaellusluonnetta, vaeltajia on tavattu pohjoisimpia tuntureitamme myöten. Runsaudessa on vuosien välillä voimakasta vaihtelua, joskus perhonen on lähes kateissa mutta toisinaan nähdään jopa kymmeniä yksilöitä kesässä.

Matarakiitäjän suosikkiympäristöjä ovat avoimet kedot ja niityt, joutomaat, ratapenkereet ja hakkuuaukeamat, teiden ja peltojen reunamat sekä puistot ja puutarhat.

Matarakiitäjän voi nähdä lähes läpi kesän. Parasta lentoaikaa on kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, mutta ensimmäisiä yksilöitä on havaittu jo toukokuun alussa ja viimeisiä vielä syyskuussa.

Punaisella peräpiikillä varustettu iso keltatäpläinen toukka on tuttu näky maitohorsmilla ja mataroilla, joita se syö. Toukan näkee usein loppukesällä kuljeskelemassa koteloitumispaikkaa etsien. Kotelo talvehtii.

Uhkaako jokin matarakiitäjää?

Matarakiitäjän asemassa ei ole havaittu muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi matarakiitäjä olisi hyvä kansallisperhonen?

”Pohjolan kolibri” vaeltelee aina välillä pohjoisimmille tuntureillemme asti. Kiitäjän voi nähdä auringonpaisteessa nautiskelemassa kukkien mettä melkein koko Suomessa.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).