Loistokultasiipi

Kuva: Juha Varrela

Lycaena virgaureae, scarce copper (eng.)

Loistokultasiipi on helakka leimahdus loppukesän niityllä. Koiraat lentelevät näyttävästi kultapiiskujen, päivänkakkaroiden, siankärsämöiden ja pietaryrttien kukinnoilla. Jokaisella on reviiri, jolla ne ajavat takaa ohilentäviä perhosia oman puolison toivossa. Laji on yksi runsaslukuisimmista päiväperhosistamme.

Miltä loistokultasiipi näyttää?

Loistokultasiipi on pieni perhonen, jonka voi sekoittaa muihin kultasiipiin, varsinkin isokultasiipeen. Koiras ja naaras ovat erinäköiset. Koiraan hohtavan kullanväristen siipien yläpinnoilla ei ole kirjauksia, mutta naaraan vaatimattoman oransseilla siivillä niitä on runsaasti. Täplikkäät naaraat muistuttavat muiden kultasiipien naaraita, mutta lajin tunnistaa takasiipien alapinnan valkoisesta täplävyöstä.

Missä ja milloin loistokultasiiven voi tavata?

Loistokultasiipi on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomen laji, joka 2000-luvulla on levittäytynyt nopeasti Pohjois-Suomeen. Perhosta on tavattu jo Sodankylässä asti. Lentoaikanaan se on yksi tavallisimpia päiväperhosia. Yleensä nähdään muutamia tai muutamia kymmeniä yksilöitä päivässä, mutta suurempiakin yksilömääriä on ilmoitettu, varsinkin elinalueen pohjoisosissa.

Loistokultasiipi viihtyy erityisesti kedoilla ja niityillä, joutomailla ja kentillä, peltojen ja pikkuteiden reunamilla sekä puutarhoissa ja pihoilla. Kultapiisku on sen suosikkikasvi.

Loistokultasiipi lentää vasta keski- ja loppukesällä. Ensimmäiset yksilöt nousevat lentoon juhannuksen aikoihin, mutta lentokausi alkaa tavallisesti heinäkuun puolivälissä ja päättyy elokuun puolivälissä. Myöhäisiä yksilöitä on nähty syyskuun puolella.

Loistokultasiiven toukalle kelpaa ainoastaan ahosuolaheinä. Laji talvehtii munana.

Uhkaako jokin loistokultasiipeä?

Loistokultasiiven asemassa ei ole havaittu muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi loistokultasiipi olisi hyvä kansallisperhonen?

Maamme yleisin kultasiipi on helposti tunnistettava loppukesän väriläiskä. Se on maamme viidestä kultasiivestä selvästi runsaslukuisin. Laji lähtee lentoon vasta juhannuksen aikoihin, mihin moni suomalainen voi varmasti samaistua.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).