Kirjoverkkoperhonen

Kuva: Reino Styrman

Euphydryas maturna, scarce fritillary (eng.)

Kirjoverkkoperhosessa on idän eksotiikkaa, sillä länteen mentäessä laji harvinaistuu. Vahvimmat esiintymät ovat Kaakkois-Suomessa. Lajin koirailla on reviirit, joita ne vahtivat valppaina. Koiras syöksyy välittömästi kaiken liikkuvan perään, mutta palaa pian takaisin asemapaikalleen.

Miltä kirjoverkkoperhonen näyttää?

Kirjoverkkoperhonen on keskikokoinen perhonen, jonka voi sekoittaa muihin verkkoperhosiin, varsinkin keltaverkkoperhoseen. Koiras ja naaras ovat varsin samannäköiset ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Naaras on hieman koirasta suurempi eikä väreiltään yhtä kirjava.

Missä ja milloin kirjoverkkoperhosen voi tavata?

Kirjoverkkoperhonen on melko yleinen mutta vähälukuinen Kaakkois-, Etelä- ja Itä-Suomeen rajoittunut laji. Perhosta tavataan enimmäkseen yksitellen tai muutamia kerrallaan, mutta vahvimmilla esiintymisalueillaan kaakossa voi nähdä joitakin kymmeniä yksilöitä kesässä.

Kirjoverkkoperhonen suosii reunaympäristöjä. Sitä tavataan metsien, peltojen ja teiden reunamilla, metsänaukeamilla ja metsäpoluilla, pensaikkoisilla sähkölinjoilla, hakkuuaukeamien reunamilla ja jopa soiden laitamilla. Parhaita elinpaikkoja ovat suojaiset poukamat sekametsien reuna-alueilla.

Kirjoverkkoperhonen lentää alkukesällä. Ensimmäisiä yksilöitä nähdään jo toukokuun puolella, mutta yleensä lentokausi alkaa kesäkuun puolivälin alla ja päättyy heinäkuun puolivälin tienoilla.

Toukan ravintokasvi on metsissä yleinen kangasmaitikka, paikoin myös rantatädyke ja koiranheisi. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.

Uhkaako jokin kirjoverkkoperhosta?

Kirjoverkkoperhonen on Suomessa rauhoitettu ja nk. EU:n direktiivilaji, joka lienee taantunut viime vuosikymmeninä. Vielä toistaiseksi laji ei tarvinne erityisiä suojelutoimia.

Miksi kirjoverkkoperhonen olisi hyvä kansallisperhonen?

Alkukesän metsäaukioita rikastuttava perhonen kertoo itäisestä sijainnistamme – EU:ssa sen vahvimmat esiintymät ovat Suomessa. Perhonen on reviiritietoinen niin kuin suuri osa suomalaisistakin.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).