Kuvaaja: Juha Varrela

Keisarinviitta

Kuva: Juha Varrela

Argynnis paphia, silver-washed fritillary (eng.)

Keisarinviitta on Suomen kookkain hopeatäplä. Koiraan virtaviivaiset siivet kielivät hyvästä lentotaidosta. Takasiipien alapinnan poikkijuovaiset kirjailut välkkyvät hopeaisina, kun perhonen juo mettä suo-ohdakkeen kukalla.

Miltä keisarinviitta näyttää?

Keisarinviitta on iso perhonen, jonka voi sekoittaa muihin isoihin hopeatäpliin. Koiraan etusiipien yläpinnoilla erottuvat pitkänomaiset, paksuina kimppuina näkyvät koirassuomut, joita ei mattaruskealla naaraalla ole. Naaraan vihreänharmaa muoto valesina on harvinainen ja kerrassaan hätkähdyttävä näky.

Missä ja milloin keisarinviitan voi tavata?

Keisarinviitta on yleistynyt laji, jota tavataan varsinkin Kaakkois-Suomessa ja Ahvenanmaalla, mutta satunnaisesti muuallakin Etelä-Suomessa. Elinalue on 2000-luvulla laajentunut huomattavasti ja lajia on tavattu satunnaisesti jo Lapissakin. Vaikka keisarinviitta esiintyy paikoittaisesti, elinpaikoillaan se on usein runsaslukuinen. Pienellä alueella voi nähdä jopa kymmeniä yksilöitä.

Keisarinviitta elää rehevissä ja puoliavoimissa ympäristöissä, mieluiten metsien hallitsemilla alueilla. Perhosta tavataan metsäniityillä ja metsien reunamilla, metsäteiden varsilla, vanhoilla umpeenkasvavilla hakkuuaukeilla ja sähkölinjoilla.

Keisarinviitta lentää vasta keski- ja loppukesällä. Lentokausi alkaa heinäkuun alkupuolella, huippu on heinä-elokuun vaihteessa ja viimeisiä perhosia nähdään usein vielä syyskuun alussa.

Keisarinviitan toukka elää orvokeilla ja talvehtii pienenä.

Uhkaako jokin keisarinviittaa?

Keisarinviitan asema Suomessa on vaihdellut. Perhonen katosi maasta 1960-luvun alussa, mutta se on viime vuosikymmeninä levittäytynyt aikaisemmille elinpaikoilleen ja jopa selvästi pohjoisemmaksi.

Miksi keisarinviitta olisi hyvä kansallisperhonen?

Suomen suurin hopeatäplä on varsinkin loppukesällä yksi näyttävimmistä päiväperhosistamme.

Levinneisyys


Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).