Karhusiilikäs

Kuva: Olavi Niemi

Diacrisia sannio, clouded buff (eng.)

Karhusiilikäs on keskikesän perhonen, jonka siivissä hehkuvat karamellivärit. Koiras on keltainen, naaras punertavampi – aikoinaan Carl von Linné nimesi ne eri lajeiksi! Värikäs perhonen osuu usein etenkin suoretkeilijän eteen.

Miltä karhusiilikäs näyttää?

Karhusiilikäs on keskikokoinen perhonen ja melko helppo tunnistaa. Koiraan etusiivet ovat keltaiset ja naaraan oranssinruskeat. Aikoinaan Carl von Linné nimesi ne eri lajeiksi, vaikka arvelikin niitä vain eri sukupuoliksi.

Missä ja milloin karhusiilikkään voi tavata?

Karhusiilikäs on melko yleinen etelästä aina Lapin porteille saakka. Varsinkin pohjoisessa perhosia nähdään yleensä yksitellen, mutta parhailla elinpaikoilla jopa muutamia kymmeniä samana päivänä. Lajin runsaus ei vaihtele merkittävästi vuodesta toiseen.

Karhusiilikäs viihtyy puoliavoimissa tuorepohjaisissa ympäristöissä. Sitä näkee varsinkin suoniityillä ja rämeillä, metsien ja peltojen reunamilla, hakkuu- ja metsäaukeamilla, rinneniityillä ja tienpientareilla. Pihapiireissä sitä tavataan harvoin.

Karhusiilikkään lento alkaa kesäkuun alkupuoliskolla ja jatkuu heinäkuun puoliväliin. Lämpiminä vuosina kehittyviä toisen sukupolven perhosia on nähty elokuusta syyskuun puoliväliin saakka.

Perhoset lentävät pääasiassa päivisin, koiraat myös öiseen aikaan. Perhoset piilottelevat kasvillisuuden seassa ja lähtevät häirittäessä herkästi lentoon.

Toukka elää monenlaisilla soiden ja kangasmetsien kasveilla ja talvehtii keskenkasvuisena.

Uhkaako jokin karhusiilikästä?

Karhusiilikkään asemassa ei ole havaittu muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi karhusiilikäs olisi hyvä kansallisperhonen?

Värikäs keskikesän perhonen piristää usein etenkin suolla kulkijan taivallusta. Se voi saada pistävien hyönteisten läsnäolon hetkeksi unohtumaan.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).