Horsmakiitäjä

Kuva: Marianne Niemelä

Deilephila elpenor, elephant hawk-moth (eng.)

Horsmakiitäjän siivissä leiskuu puna ja oliivivinvihreä. Yöperhosen voi nähdä alkukesän iltahämärissä mäkitervakon tai pihasyreenin kukalla. Kiitäjäperhonen tankkaa mettä ja hyrrää kukan edessä kuin kolibri.

Miltä horsmakiitäjä näyttää?

Horsmakiitäjä on keskikokoinen perhonen, jonka voi sekoittaa vain pikkukiitäjään. Koiras ja naaras ovat samannäköiset ja luonnossa niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Etelä- ja Keski-Suomen yleisimpiin kuuluvan kiitäjäperhosen siivissä leiskuu puna ja oliivinvihreä. Lajin löytää helpommin toukkavaiheessa, kun yleensä tummanruskea tai joskus tummanvihreä toukka ahmii tienpientareella maitohorsmaa.

Missä ja milloin horsmakiitäjän voi tavata?

Horsmakiitäjän voi nähdä juhannuksena iltahämärissä tankkaamassa kolibrin lailla mettä mäkitervakon tai pihasyreenin kukan edessä hyrräten.

Horsmakiitäjä on yleinen ja jokseenkin runsaslukuinen, mutta vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmillaan laji on havaittu Taivalkoskella. Sen runsaus vaihtelee melkoisesti, mutta hyvinä vuosina sitä on tavattu elinpaikoillaan joitakin kymmeniä yksilöitä kesässä.

Horsmakiitäjä elää monenlaisissa maitohorsmaa kasvavissa ympäristöissä, peltojen ja metsien reunamilla, hakkuuaukoilla, radanvarsilla ja sähkölinjoilla. Se ei kavahda kaupunkejakaan, vaan menestyy hyvin puistoissa ja puutarhoissa.

Horsmakiitäjä on keskikesän perhonen, joka lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Joinakin vuosina kehittyvän toisen sukupolven perhosia on havaittu elokuun puolivälistä syyskuun loppuun.

Toukan tärkeimmät ravintokasvit ovat maitohorsma ja matarat. Toukkia näkee usein loppukesällä etsimässä koteloitumispaikkaa. Laji talvehtii kotelon suojissa.

Uhkaako jokin horsmakiitäjää?

Horsmakiitäjän asemassa ei ole havaittu muutoksia eikä laji tarvitse suojelutoimia.

Miksi horsmakiitäjä olisi hyvä kansallisperhonen?

Horsmakiitäjän kolibrimaisen pörräyksen tarkkailu huumaavasti tuoksuvilla syreenin kukilla yön valoisassa hämärässä on keskikesäinen elämys, jonka voi kokea vain Pohjolassa.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).