Haapaperhonen

Kuva: Juha Varrela

Limenitis populi, poplar admiral (eng.)

Haapaperhonen on todellinen katseenvangitsija. Se on Suomen suurimpia päiväperhosia – etenkin vaivattomasti liiteleviä naaraita on toisinaan erehdytty luulemaan jopa linnuiksi. Haapaperhonen laskeutuu usein puiden latvuksista soratielle imemään kosteutta, mutta kukilla perhonen ei juuri viihdy.

Miltä haapaperhonen näyttää?

Haapaperhonen on suurikokoinen laji, jonka voi sekoittaa vain häiveperhosiin. Naaras on keskimäärin koirasta suurempi ja sen siipien valkoiset kuviot ovat koirasta laajemmat, joten lennossa se ei näytä samalla tavalla mustalta kuin koiras.

Missä ja milloin haapaperhosen voi tavata?

Haapaperhonen on melko harvinainen ja paikoittainen. Vahvimmat esiintymät ovat Kaakkois- ja Itä-Suomessa, mutta 2000-luvulla laji on yleistynyt ja levinnyt jo Lapin porteille. Kannat ailahtelevat paljon vuodesta toiseen. Parhaimmilla elinpaikoillaan haapaperhosta nähdään lentoaikanaan säännöllisesti, jopa useita yksilöitä samanaikaisesti ja kesän mittaan kymmenittäin.

Haapaperhonen elää lähinnä metsäseuduilla. Parhaita paikkoja ovat sorateiden rikkomat tuorepohjaiset kuusivaltaiset metsät, joissa on paljon haapoja. Lajia tavataan enimmäkseen metsäteillä ja metsien sekä peltojen reunamilla, mutta jonkin verran myös muissa maaseutuympäristöissä ja joskus jopa taajamissa.

Haapaperhonen on lennossa keskikesällä juhannuksesta heinäkuun loppuun.

Toukan ravintokasvi on haapa. Pieni toukka talvehtii käärön sisässä ravintokasvinsa oksan kärkiosissa.

Uhkaako jokin haapaperhosta?

Haapaperhosen asema Suomessa on vaihdellut ilmeisesti ilmastollisista syistä. Laji oli meiltä lähes kateissa 1960–1970-luvuilla, mutta viime aikojen runsastumisen myötä laji ei tarvitse suojelutoimia.

Miksi haapaperhonen olisi hyvä kansallisperhonen?

Suomalaisessa järvimaisemassa vaivattomasti liitelevä haapaperhonen on majesteettinen näky. Se on maamme näyttävimpiä päiväperhosia.

Levinneisyys

Kartat on piirretty havaintojen perusteella. Mitä tummempi vihreä, sitä enemmän havaintoja. Mustat viivat kuvaavat havaintoihin perustuvia yleisyyseroja eri osissa maata. Vihreät pisteet ovat laajempaa esiintymisaluetta täydentäviä erillislöytöjä. Laji voi siis esiintyä säännöllisesti myös yksittäisen pisteen ympäristössä.

Karttojen laatija: Janne Sinkkonen. Julkaistu Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjassa (Silvonen, Top-Jensen, Fibiger).